MIKLIN KYLÄ

Lähes neljänneksen JAAKKIMAN pitäjänpinta‑alasta käsitti suurin kylä Mikli. Isojaossa oli kylän alueesta muodostettu 50 maakirjataloa.

Kantatiloista halkomisten jälkeen nousi kylän talojen luku lähes kahteen sataan. Näistä suurimmat olivat ostojen ansiosta Kolkan, perillisten, Jugan ja Halosen tilat.

Mikli oli maataloustuotteisiin nähden omavarainen. Kalastuksella oli elinkeinona huomattava merkitys. Väestöstä oli huomattava kr. katolisia, joilla oli kylän keskellä oma kirkko ja hautausmaa. Eriuskoisuudesta huolimatta vallitsi väestön keskuudessa kunnioitukseen pohjautuva yhteisymmärrys, minkä vuoksi kylässä pidetyt hartaustilaisuudet muodostuivatkin yhteisiksi.

Suuresta koosta johtuen kylä jakaantui moniin pikkutaajamiin kuten Kiukkosenniemi, Sopennurkka, Parikan ja Kuismasen ryhmät.
Kansakoulu oli pitäjän suurimpia ja vanhimpia. Miklissä toimivat taloudelliset yhtymät Osuuskauppa, Osuuskassa, postitoimisto, puhelinkeskus, Kolkan perillisten mylly, kotitarvesaha ja sähkölaitos, Kiukkosen niemellä Matti Kiukkosen tillitehdas, yhdistyksiä Kisan, sk:n ja lottien alaosastot, marttayhdistys, kirjasto-ompeluseura sekä Miklin piirikirjasto. Pitkän päivätyön kunnallisella ja osuustoiminnallisella saralla ovat mikiläisistä tehneet ennen kaikkea mv. Emil Tarkkonen lähes puolen vuosisadan aikana. Siitä voisi kirjoittaa vaikkapa kirjan.

Vanhemman polven kunnallismiehiä olivat mm. Matti Tapanainen Kiukkosen niemeltä ja Jaakko Ahokas Sopennurkalta. 1930‑luvulla tuli kuvaan monella tavalla mv. Väinö Vanhanen monitahoisena kunnallis‑ ja osuustoimintamiehenä, verolautakunnan jäsenenä ja kirkollismiehenä. Opettaja Kaarlo Karivaara oli paljon myöskin käytetty voima tilintarkastajana ja osuustoimintamiehenä.