Inkeri Savolainen os. Kiukkonen on syntynyt 17. helmikuuta 1922 Jaakkimassa ja oli sukumme vanhin Kiukkonen. Hän on Matti ja Impi Kiukkosen vanhin lapsi.

Inkeri Savolainen os. Kiukkonen on syntynyt 17. helmikuuta 1922 Jaakkimassa ja oli sukumme vanhin Kiukkonen. Hän on Matti ja Impi Kiukkosen vanhin lapsi.

Kiukkosen Inkeri, presidentti Svinhufvudin perinnöstä syntyneen vanhustyöjärjestö Suomen Kukkaisrahaston kunniapuheenjohtaja ja 35 vuotinen hallituksen jäsen, puhuu viisaita vanhuudesta.
”Minulle on tärkeää säilyttää arvokkuuteni loppuun saakka ihmisenä ja täysivaltaisena kansalaisena. Vaikka olen voimiltani heikko olen silti viisas, kuten muutkin vanhat ihmiset. Toivon, että minulle puhutaan edelleen kuin täysipäiselle ihmiselle ja minua myös kuunnellaan. Vanhuus ei ole lapsuutta uudelleen vaan viisauden aikaa, meidän kokemuksiamme kannattaisi jakaa ja kuulla. Kiukkosen sukuseuran perinteenkeräys on tässä suhteessa arvokasta työtä. Mutta ei pelkää historia riitä, miten kulttuuri, tavat ja opit saadaan sirtymään sukupolvien yli, että yhä osaamme ja opimme?” Inkeri kysyy. ”Sukupolvitietoa ei kannata väheksyä, jos ei osaa historiaa, tunne juuriaan, osaa omaa kultturiaan ei pääse lopulta mihinkään ihmisenä.”
”Olen ystävällinen ihminen, oikeudenmukaisuus on ollut minulle aina tärkeää: jokaisen ihmisen arvokkuus. Puhun joskus kovaa ja komentaenkin kun näen vääryyden tapahtuvan, mutta usein kova ääni johtuu suurimmaksi osaksi huonosta kuulostani.” Inkeri viettää nykyään auvoisia ja leppoisia päiviään Aurorakodissa Espoossa jonne hän muutti kotoaan 88 vuotiaana. Rautamummille tehtiin 2008 suuri sydämen ohitusleikkaus. ”Pää pelaa, mutta jalat eivät kanna, sitä se vanhuus on.”

Elämänkatsomus ja arvomaailma.
Inkeri Savolainen on ”aina käynyt kokouksissa ja osallistunut.” Se on kodin perintöä Lahdenpohjasta.
”Olen vapaamielinen, liberaali. Isäni Matti ja äitini Impi olivat periaatteen ihmisiä, sosialidemokraattisia vaikuttajia sotaa edeltäneessä Karjalassa ja sittemmin Hyvinkäällä. Olen luterilainen kristitty, jolle yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä asioita.”
”Olen keskustellut koko elämäni ihmisten kanssa, kaipaan sitä yhä. Pidän vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa -ja luonnosta. Minua kiinnostaa yhteiskunta ja sen tapahtumat, seuraan asioita yhä, minkä jaksan.”
”Olen lukenut paljon koko elämäni, kirjat ovat olleet elämän suola. Pidän hyvästä ruuasta. Minulle on tärkeää tunne, että minut edelleen otetaan vakavasti; minua arvostetaan vaikka olen vanha.”
”Tiedän aikani olevan kohta, en pelkää kohdata kuolemaa – jos en sitä janoakaan.”
 ”Kunnioita toista niin kuin itseäsi, kuuntele ensin, mutta sano myös rohkeasti oma kantasi”.
”Suvaitsen paljon, mutta en hyväksy väheksyntää enkä epäoikeudenmukaisuutta.
Tulevaisuus on tänään, jokainen päivä on lahja. Sopeudun siihen missä ja mitä olen: mutta toivon, että henkinen vireeni säilyy edelleen hyvänä.”

LAPSUUS JA NUORUUS
”Olen syntynytLahdenpohjassa Jaakkimassa, menetetyssä Karjalassa 17.2.1922. Isäni ”atti Kiukkonen oli rakennuttaja ja pitkäaikainen Lahdenpohjan kauppalanvaltuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja.
Autoin isääni hänen johtaessaan Lahdenpohjan kauppalan kahta evakuointia ja paluumuuttoa 1941. Näin, menetin ja koin paljon sodassa.”
”Tutustuin puolisooni helsinkiläiseen luutnanti Kalevi Savolaiseen 1940 Lahdenohjassa.
Mieheni Kalevi Savolainen 1917-73 oli sittemmin oli lehtimies ja mainosmies. Hän oli elämäni suuri rakkaus, joka poistui elämästä sydän sairaana vain 56-vuotiaana.”
”Tapasin luutnantti Savolaisen sodan aikana, kun hän palveli komppanian päällikkönä Lahdenpohjassa. Hän oli elämäni suuri rakkaus, jonka vanhasta kuolemaa ole surrut paljon. Mieheni oli Karjalan Liiton, Lassila-Tikanojan, SOK:n, Fazerin ja Yhtyneiden Kuvalehtien vastuullisissa tiedotus-, mainos- ja markkinointitehtävissä pitkään ja sitäkin kautta minulle aukeni laaja ja mielenkiintoinen ystäväpiiri. Järjestöissä tutustuin loistaviin naisiin ja ihmisiin, hienoihin persoonallisuuksiin. Olen saanut elämääni paljon toisilta, toivottavasti myös voi nut itse antaa.”

Kolme poikaa
”Vanhin poikani Matti asu Espoossa ja on syntynyt 1943 Sortavalassa , Matin tytär Minna ja hänen miehensä Antero Apajalahti ovat hyviä ihmisiä. Matilla on vakavasti loukkaantunut poika Mikko 39, hän ollut kotona vuodehoidossa ja pari vuosikymmentä.”
”Keskimmäinen poikani asianajaja Vesa asuu Espoossa. . Vesan pojat Markus ja Mikael, juristi hänkin, käyvät luonani. He ovat läheisiä minulle. Vesan vaimo Auli kuoli 2010,”
”Nuorin poikani Veli-Antti on lehtimies ja kirjailija ja hänen nuori poikansa Kalevi 7,on minulle hyvin rakas. Veli-Antti asui vuosia Afrikassa, mutta hänen paluunsa jälkeen 2006 olemme olleet paljon yhdessä. Veli-Antilla on nuori vaimo Marichen Namibiasta, pidän ihanasta afrikkalaisesta miniästäni hyvin paljon.”
”Veli-Antin tytär Sonja 26, on naimisissa nigerialaisen Paulin (Orupabo) kanssa ja heille on tytär, Serafia, 4, joka on ensimmäinen lapsen-lapsen-lapseni. Sonja on YLE:n palveluksessa ja ilokseni reipas yhteiskunnallinen kannanottaja. Nyt on myös Minnan Emilia 2,  uusi lapsen lapsi.
Veli-Antin vanhin poika Samuel. 24, on lehtimies joka toimii kirjeenvaihtajana Yhdysvalloissa. Samppa on herrasmies.”

Merkittäviä tapahtumia aikuisiässäni:

• Talvisota 1939, toimin sotasairaalassa apuna 17-vuotiaana..
  
• Monien nuoruuteni ystävien kaatuminen sodassa.
  
• Ensimmäinen pakolaisuus ja järkyttävä evakkomatka 1940.
  
• Pakolaisena Jyväskylässä 1940-41
  
• Paluu Karjalaan Lahdenpohjaan 1941 ensimmäisten joukossa. Jälleenrakennus.
  
• Jatkosota, aviomieheni kohtaaminen 1941 Karjalassa, avioliitto.
  
• Sota-aika.
  
• Toinen pakolaisuus eli evakkoretki ja kodin menetys. 1944.
  
• 1945 pakolaisena Pohjanmaalla sitten Helsinkiin.
  
• Lapset Matti 1943, Vesa 1945, Veli-Antti 1948.
  
• Aika pienten lasten äitinä.
  
• Järjestötyössä ja kunnallispolitiikassa Helsingissä ja Espoossa 1946-2007.
  
• Suomalaisen Naisliiton johtotehtävät 1946-1987.
  
• Suomen Kukkaisrahaston johtotehtävät 1970-2006.
  
• Muutto Käpylästä Tapiolaan 1956.
  
• Tapiolan ja Espoon yhteisön rakentamiseen osallistuminen 1950-60 luvulla monissa vapaaehtoistehtävissä ja lautakunnissa.
  
• Poikani Vesan loukkaantuminen onnettomuudessa 1964.
  
• Lapsen lapset 1971-2004, Minna, Markus, Mikko, Mikael, Sonja, Samuel, Kalevi
  
• Mieheni kuolema 1973.
  
• Muutto uuteen omaan kotiin Haukilahteen 1975.
  
• Leskeyteen ja yksinoloon sopeutuminen.
  
• Poikani Matin pojan Mikon onnettomuus ja vammautuminen 1990-luvulla.
  
• Lapsen lapsen lapset Kalevi 2004, Emilia 2008.
  
• Sydämen ohitusleikkaus 2009.
  
• Muutto kotoa Aurorakotiin Jorvin sairaalan kautta 2010.

Tasavallan Presidentti on palkinnut Inkeri Savolaisen
Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkillä merkillä 1959 Ada Äijälän koulusäätion ja Suomalaisen Naisliiton aloitteesta.