1953-
Sisar Marjossa on paljon saavutettua jalotusarvoa, josta arvonimen ”Sisar” pyhyyden mauste voidaan erikseen keittää esiin. Kirkkoon kuulumattoman ihmisen työ armon saamiseksi ja antamiseksi asiakkaille on toki armoitettu lahja. Mutta nousu maan parhaimmistoon perhejuridiikan alalla, vaikka Suomen Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmää vetämään, ei Marjo Kiukkoselle ole tullut pelkästään siksi, että hän kiva, vaan yhtälailla siksi, että hän on aika kova akka.
Lyödessäni hänen nimensä googleen tuli sieltä hauista arvonimet ”kiihkofeministi” ja ”feministiasianajaja”, ne oli kirjoittanut eukolleen jutun hävinnyt aviomies, vaimoa oli edustanut Tiukka Kiukkonen.
Mies oli kuitenkin aivan oikeassa, Marjo on mitä feministisimmän feminiini, sehän kuva näkyy jo tavassa, jolla hän on järjestänyt elämänsä. Itsenäisyys yhteisössä, naisena ihmisten joukossa, joukkojen kanssa tarvittaessa tietä ja esimerkkiä näyttäen. Maltilla mennen, mutta oikeudesta kiihkoillen, naisia puolustaen ja miestäkin tajuten, kuvaa varatuomari, Sisar Kiukkosen otetta työelämään.
Hän itse sanoo tästä : ”naiseus on tärkeä voimavara. Naisasianaisena olen aina kuulunut naisporukoihin ja uskon naisverkostoihin.”
Naisverkostojen rinnalla hän on osallistunut myös miesmaailmaan ensin veljiensä monin eri tavoin kannustamana. Marjo on ottanut kunnon feministinä rakastajakseen, kiihkolla, kylän komeimman pojan Norjasta saakka. Jan-Sverre Torgersen on saanut Sisar Marjon elämässä osakseen vaativan toisen pääosan tehtävän. Tästä roolista rakastajana, avustajana, talonmiehenä, kalastajana, puutarhurina, autonkuljettajana, koti-verstaan pitäjänä, metsätyömiehenä, kokkina, illallisvieraana, hovimestarina, apumarmattajana ja ihanan laatunorjalaisen jälkikasvun isänä ja isoisänä on kasvanut maltillinen, kuurouteen joskus ansiokkaasti piiloutuva, onnellinen mies. Hänestä pitävät kaikki, paitsi suurina urheilupäivinä. Silloinkin olemme vain kuitenkin vain happamia.
Sisar Marjo on ehtinyt pääasian, miesten lisäksi, menestyä naisena myös ammatissa. Hän jatkaa isänsä Keijo Kiukkosen työtä asianajotoimiston johdossa.
Asian ajaja
”Tasokas laatu turvataan, kun pidetään kiinni etiikasta ja tehdään työt kunnolla.”
Marjo Kiukkosen lausuma asianajajan toiminta-ajatus on hyvin yksinkertainen, mutta erityiset vaativa ammatissa, jossa koskaan ei voi tehdä mitään huonosti tai vähän niinku. Hän luonnehtii virkaitseään näin: ”täällä on apuna Ihminen, mutta hyvin täsmällinen ja asiaan pureutuva ihminen.” Marjon hyviin puoliin kuuluu se, että hän tuntee itsensä täsmällisesti ja pureutuvasti.
Usein puhutaan että asianajajat voittavat tai häviävät juttuja, Marjon valitsemassa lakilajissa perhe- ja perintöjuridiikassa, tai sivulajissa rikosjutuissa, voittaja tai häviäjä on kuitenkin aina ihmisen elämän iso asia tai ihmiskohtalo. Ilman korkeaa etiikkaa oikean ja väärän löytäminen laista, elämänkohtalosta ja oikeudesta on mahdonta silloin kun liikutaan sillä intiimiyden alueella missä Sisar Marjo työtään tekee. Pitää välittää ei vain jutusta, vaan myös ihmisistä. Ilman omia arvoja ei voi hakea arvoa toisille.
Marjo Kiukkosen mielestä asianajajalle on tärkeää totuudellisuus mutta myös esteettömyys, riippumattomuus kaikista tahoista sekä luottamuksellisuus. Hän on tunnettu korkeasta etiikastaan. Hän on menestynyt hyvin vaikka hänellä on kummallinen, epämarkkinallinen tapa kieltäytyä jutuista, joissa hän ei koe olevansa paras.
Hän itse sanoo, että ”asiakkaan on joskus vaikea uskoa, kun sanon, että en jotain sektoria hoida, vaan haluan keskittyä sille alueelle, jossa olen ekspertti. Eihän hammaslääkärikään leikkaa umpisuolta. Lähden siitä, että asiakkaalle pitää olla rehellinen eikä ottaa tehtäviä, jotka kollega hoitaa paremmin.” Ahneuden ajan humussa tämä on kertakaikkiaan kummallista puhetta.
Ei siis ihme, että Sisar Marjo valittiin Suomen asianajajaliiton valtuuskunnan, ylimmän päättävän elimen, ensimmäiseksi naispuheenjohtajaksi jo yli vuosikymmen sitten, Eikä sekään, että sama liitto haki hänelle isänmaan korkean kunniamerkin.
Marjo Kiukkonen on osallistunut osuuskauppaliikkeen toimintaan ja hallintoon jo 30 vuotta. Hänet valittiin ensimmäisenä naisena Osuusliike Ahjon hallintoneuvostoon ja hän toimii edelleenkin Osuuskunta Tradeka-yhtymän hallintoneuvoston varapuheenjohtajana. Marjo Kiukkoselle on myönnetty osuustoiminnallisista ansioista jo vuonna. 1997 Osuuskunta Tradeka-yhtymän myöntämä Rochdale-ansiomerkki, joka on annettu ”tunnustukseksi arvokkaasta ja pitkäaikaisesta toiminnasta kuluttajien osuustoiminnan hyväksi.”
Ansiomerkki on ”osoitus osuustoiminnallisen liikkeen ja sen jäsenten tuntemasta kunnioituksesta ja kiitollisuudesta liikkeen ansioituneita rakentajia kohtaan.”
Tasavallan Presidentti Tarja Halonen on myös 6.12. 2007 myöntänyt Marjo Kiukkoselle Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n ritari (SVR R I)-ansiomerkin.
Marjon Lahdenpohjassa syntynyt isä Keijo K. Kiukkonen (1929-1983) oli hänen tärkeimpiä linkkejään karjalaisuuteen ja suvun vaiheisiin. Marjon eteläpohjalainen äiti Raili viihtyi mainiosti karjalaisen anoppinsa seurassa; oppi tekemään karjaisia ruokia ja ryhtyi tilaamaan Jaakkiman Sanomia. Marjo tuntee itsensä karjalaiseksi, mutta myös äidin eteläpohjalaisuudesta on hänessä jälkiä. Isä sai Marjon kiinnostumaan asianajajan urasta. Marjo valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1976 ja varatuomarin arvon hän sai 1979.
Lupa julkaisuun on Markku Summalta. Juttu oli Karjala-lehdessä 1.2.2018.